Jukka Raitalan aika Osasunassa: Barcelona kaatui turffikengillä, ja joukkuekavereille saattoi maistua kalja pelipäivinäkin

Jukka Raitala edusti La Ligassa pelaavaa CA Osasunaa kaudella 2011-12. Vaikka pesti kestikin ainoastaan kahdeksan kuukautta, jätti se unohtumattoman muistijäljen Suomen maajoukkuepuolustajan mieleen.

Sopeutumisvaikeuksia

Tieto mahdollisesta Osasuna-lainapestistä tuli kesällä 2011 Hoffenheimin kirjoilla olleelle Raitalalle yllätyksenä.

Kuulin ensimmäisen kerran edellisenä päivänä, että laina saattaisi toteutua. Seuraavana päivänä olinkin jo lentokoneessa. Ei siinä ehtinyt valmistautua millään tavalla.

Valmistautumisen puute ilmeni muun muassa kommunikaatio-ongelmina. 2011-12 kaudella Osasunan joukkue oli hyvin espanjalaispainotteinen ja nopeasti kävi ilmi, että englannilla ei pitkälle pötkitä.

Kolme ensimmäistä kuukautta oli tosi vaikeita, kun ei oikein osannut kommunikoida kenenkään kanssa yhtään mitään, paria pelaajaa lukuun ottamatta. Sillä oli varmasti merkitystä. Alkuun auttoi se, että pääsi avaukseen ja sai muutaman pelin alle. Se oli tärkeää.

Tietysti, se kommunikaation puute oli aika paha, koska saatoin valmistautua viikkoon tietämättä, että olenko avauksessa, penkillä vai kokonaan ulkona. Valmentaja ei antanut minkäänlaisia signaaleja sen suhteen. Valmentaja kertoi meille avauksen aina vain pari tuntia ennen pelin alkua. Se oli aikamoista henkistä kamppailua siinä mielessä.

Kielen lisäksi sopeutumista vaikeutti espanjalainen ruoka- ja juomakulttuuri.

Ruuan yhteydessä nautittiin useasti alkoholia. Itse en koskenut siihen, mutta jotkut saattoivat ihan matsipäivänäkin lounaan yhteydessä ottaa pikkubissen ja mennä sen jälkeen päikkäreille. Pelit olivat siellä niin myöhään. Sen lisäksi kaikki team building -jutut alkoivat joskus kello 23. Se oli siinä mielessä vaikeata, että harjoitukset olivat seuraavana päivänä ihan normaalisti kello kahdeksalta tai yhdeksältä aamulla. Muistan, että ainakin kahdesti tapaamiset venyivät johonkin kolmeen yöllä.

Heittelevät otteet ja Barcan kaataminen

Pelit Osasunan paidassa La Ligassa jatkuivat elokuusta 2011 toukokuuhun 2012. Raitala myöntää, että omat otteet heittelivät kauden mittaan.

Pelasin avauksessa varmaan muutaman pelin heti siinä kauden alussa, mutta sitten syksymmällä tuli vähän sellainen suvantovaihe. Osittain loukkaantumisten takia, ja sitten siinä oli myös joku oman kylän jäbä [nykyisin kolmostason Castéllonissa pelaava Eneko Satrústegui], jonka kanssa taistelin. Olimme aika samantasoisia pelaajia. Kaiken kaikkiaan omat otteeni olivat aika ailahtelevaisia. Oli minulla huonojakin pelejä, joissa en pelannut kovin kummoisesti. Se oli vähän vuoristorataa.

Kauden aikana Raitala kumppaneineen kohtasi suuren ja mahtavan FC Barcelonan kolmesti: kerran cupissa ja kahdesti liigassa.

Cupissa hävittiin 4-0 ja toinen peli me hävittiin 8-0. Pelasin siinä ensimmäisen puoliajan, mutta minut otettiin puoliajalla vaihtoon 5-0-tilanteessa.

Ensimmäiset kaksi kohtaamista katalonialaisjättiä vastaan vieraissa eivät sujuneet ruusuisasti, mutta joukkueiden kolmas ja viimeinen kohtaaminen pelattiin Osasunan kotikentällä, El Sadar Stadiumilla. Kamppailusta teki erityisen sen haastavat olosuhteet.

Pohjois-Espanjassa härkäjuoksuistaan tunnetun Pamplonan kaupungissa sijaitsevan stadionin nurmi oli helmikuussa umpijäässä ja ottelu vietiin läpi kolmen asteen pakkasessa. 

Meillä oli harjoitukset edeltävänä päivänä – eikä siellä mitään kentän lämmityksiä ollut – ja kenttä oli ihan jäässä. Silloin ymmärsi, että jos huomenna on samanlaista, niin ei siitä tule yhtään mitään. Valmentaja kehotti hankkimaan turffikengät peliä varten, ja pelasinkin sitten ottelun toisen puoliajan niillä. Tosi koominen ajatus, mutta nopeasti ymmärsi, että ne pitävät paljon paremmin kivikovassa alustassa.

Sen huomasi kyllä, että Barcan jätkät eivät olleet ihan valmistautuneet. Nappisten kanssa liukastui tosi helposti.

Osasuna voitti loppujen lopuksi Barcelonan sensaatiomaisesti lukemin 3-2. Raitala paiski hartiavoimin koko ottelun töitä, pelaten väsymättömästi puolustuslinjan taakse juossutta Dani Alvesia vastaan ja pohjustaen Osasunan ensimmäisen maalin.

Edes Lionel Messillä ei ollut aseita Suomen maajoukkuepelaajan ohittamiseen. Raitalan parhaimmat palat ottelusta ovat edelleenkin nähtävissä YouTubesta.

Se oli varmaan itselleni uran hienoin voitto. Ja koko seuralle. Ei ollut koko joukkueessa montaa jätkää, joka oli Barcan pystynyt kaatamaan. Se oli ihan fantastinen peli, ihan Osasunan tyyppinen. Eihän me silloin oltu tasollisesti mikään huippujoukkue, mutta taisteleva ja taitava.

Raitala kuitenkin lisää, että niin hieno kuin voitto olikin, se on vain yksi peli. Ehkä niin, mutta kuinka moni suomalaispelaaja voi sanoa voittaneensa FC Barcelonan? Ei kovin moni.

Suoritus antoi Osasunalle tarvittavan sysäyksen loppukautta varten, ja joukkue sijoittuikin hienosti kauden päätteeksi seitsemänneksi ainoastaan pisteen päähän Eurooppa-liigan play-off-paikasta.

Espanjalainen harjoittelukulttuuri

Ennen Osasuna-pestiä Raitala oli palloillut Saksassa sekä 1899 Hoffenheimin että SC Paderbornin riveissä. Eroavaisuudet maiden harjoittelukulttuurien välillä on helppo nimetä.

Saksassa oli tottunut siihen, että asiat tehdään ihan viimeisen päälle, muun muassa kaikki oheisharjoittelut. Saksassa pre-season juostaan jossain metsässä. Espanjassa ei ollut mitään sellaista. Kaikki harjoitteet tehtiin pallon kanssa. Ei ollut mitään kuntosalijuttuja, ei mitään. Kaikki treenit olivat kentällä, ja ne olivat lyhyitä ja teräviä. Pisimmät treenit kestivät ehkä tunnin ja vartin.

Raitalan mukaan kuntosaliharjoittelun puute ei kuitenkaan näkynyt pelin tempossa.

Olin yllättynyt, että Espanjassa pelaajat – ainakaan meidän joukkueessa – ei ollut ulkokuoreltaan vahvanoloisia. Mutta sitten kun pelattiin, niin pelin nopeus ja fysiikka siellä kentällä olivat aivan huippuluokkaa, vaikka siellä ei oltukaan pumpattuja.

Saksalaisen ja espanjalaisen harjoittelukulttuurin väliltä Raitalalla on selvä suosikki.

Kun katson omaa uraani taaksepäin, kallistun Saksan mallin puolelle. Espanjassa minulla oli aika paljon pieniä vammoja. Nyt kokeneempana voin sanoa, että pidän kyllä oheisharjoittelua todella tärkeänä. Pysyy kroppa paremmin kasassa.

Mutta totta kai futaajana tykkää, että on pallo mukana koko ajan. Se oli Espanjan vahvuus.

Kun tällä hetkellä MLS:n Montreal Impactissa palloilevalta Raitalalta tiedustelee kovatasoisinta liigaa, jossa hän on itse pelannut, vastaa laitapakki pilke silmäkulmassa.

Kyllä La Liga on ollut tasokkain. Pelin tempo on todella kova. MLS ei ihan yllä samalle tasolle…Mutta ei sekään huono ole!