Jos olet viimeisen kymmenen vuoden aikana edes hieman seurannut ruotsalaista jalkapalloa, olet luultavasti törmännyt nimeen Tommi Vaiho. Tukholmassa valtaosan urastaan viettänyt maalivahti oli viime vuonna mestaruuden voittaneen Djurgårdenin avainpelaajia. No onko tämä Vaiho sitten suomalainen? Jos ei ole, niin pakkohan hänellä on jotain juuria Suomeen olla? Onko Palloliitto ollut yhteydessä tai onko miehellä Suomen passia? Selvitellään asioita jutun päähenkilön kanssa ja käydään läpi miehen historiaa.
Yhteys Vaihoon syntyi hieman vahingossa Twitterissä. Kesällä käytiin keskustelua AIK-toppari Robin Tihistä, joka pystyi valitsemaan kolmen maajoukkueen välillä. Tihiä koskevan uutisen kohdalla nostin Vaihon nimen esiin:
Tämän Vaiho kuittasi laittamalla yksityisviestillä lisätietoa taustoistaan. Viestittelyn jälkeen sovittiin, että palaamme syksymmällä asiaan pienen jutun merkeissä.
Tommi Mikael Vaiho
Tommi Vaiho syntyi Tukholmassa 13. syyskuuta vuonna 1988. Hänen molemmat vanhempansa ovat Suomesta, äiti Oulusta ja isä Porista. Jalkapallon pelaamisen Vaiho aloitti noin 6-vuotiaana Djurgården-Kistan joukkueessa. Pelipaikka oli aluksi kenttäpelaajana, mutta varsin pian hänet istutettiin tolppien väliin ja ura maalivahtina alkoi.
Vuosituhannen vaihteessa siirryttäessä ison kentän peleihin, juniorijättiläinen Brommapojkarna oli kiinnittänyt katseensa Vaihoon. Kenelle tahansa nuorelle lukuisia ammatti- ja maajoukkuepelaajia kasvattaneeseen seuraan siirtyminen olisi järkevää, niin myös Vaiholle. Vain pari vuotta myöhemmin postiluukusta tipahti kutsu Ruotsin nuorten maajoukkueeseen.
– Suomesta oltiin kiinnostuneita noihin aikoihin, mutta olin kerennyt pelaamaan jo ensimmäiset maaottelut Ruotsin paidassa. Sen muistan, että Suomella oli samassa ikäluokassa kaksi todella hyvää maalivahtia, Jukka Lehtovaara ja Oskari Forsman.
Maajoukkuestatus ja hyvät otteet Brommapojkarnassa herättivät Djurgårdenin kiinnostuksen. Paluu oli edessä vuonna 2003.
– Keskusteluissa Bosse Anderssonin (Djurgårdenin seurapomo) kävi selväksi, että saisin harjoitella myös Djurgårdenin ykkösjoukkueen kanssa, joten se oli tietenkin suuri huokutus, Vaiho muistelee.
Vain 16-vuotiaana Vaiho nostettiin Djurgårdenin edustusjoukkueen mukaan harjoittelemaan. Joukkueen maalilla pelasi tuohon aikaan seuralegenda Pa Dembo Touray sekä kokenut Oscar Wahlström. Samoihin aikoihin nuori maalivahti pääsi haistelemaan myös otteluympäristöä istuessaan penkillä Royal Leaguen ottelussa.
Ensi askeleet miesten peleihin Vaiho sai kausilla 2007 ja 2008 lainapesteillä II-divisioonassa pelanneissa Värtans IK:ssa sekä IK Frej’ssa. Kaudella 2009 oli edessä jälleen yksi lainapesti, tällä kertaa toiseksi korkeimmalla tasolla Superettanissa pelanneessa Vasalundissa.
– Meillä ei Vasalundissa ollut kasassa mikään paras joukkue ja valitettavasti kausi päättyi putoamiseen. Mutta onneksi sain pelata paljon ja vuosi oli sen puolesta todella opettavainen.
Kauden päätteeksi Djurgårdenissa kakkosvahtina toiminut 33-vuotias Oscar Wahlström siirtyi Västeråsiin ja tilalle nousi Vaiho. Hyvin peliaikaa edellisenä vuosina alemmista sarjoista kerännyt parikymppinen veskari joutuikin heti sarjan avauspelissä tulikasteeseen ja teki Allsvenskan-debyyttinsä ottelussa Häckeniä vastaan.
– Olin pikkuisen hermostunut ennen ottelua, mutta peli itsessään sujui osaltani ihan hyvin, vaikka hävisimme 2–1.
Samana vuonna Djurgårdenissa pelasi peräti viisi suomalaispelaajaa. Jo useamman vuoden mukana ollut ja kalustoon kuulunut Daniel Sjölund, topparit Jani Lyyski ja Joona Toivio sekä keskikenttäpelaajat Joel Perovuo ja Kasper Hämäläinen.
– Puhuin suomea koko ajan heidän kanssaan ja itseasiassa peleissä ohjasin toppareina pelanneita Jania ja Joonaa suomeksi. Pidämme muuten Joonan kanssa yhteyttä edelleen.
Vaihon tähtäimessä ollut Djurgårdenin ykkösvahdin paikka oli nyt lähellä. Nuorukainen pelasi ensimmäisellä oikealla kaudellaan yhdeksän ottelua.
Seuraavalla kaudella pelejä kertyi vain kaksi, mutta Vaiho näki paikkansa iskeä, sillä seuralegendaksi noussut ykkösvahti Dembo Touray ilmoitti kesällä jättävänsä seuran kauden päätteeksi. Djurgården värväsi Tourayn seuraajaksi tanskalaisen Kasper Jensenin, mutta hänen pelinsä päättyivät Mjällbyn Strandvallenilla. Djurgårdenin hävisi 4–3, juutin piikkiin meni pari maalia eikä miestä enää DIF:n maalilla nähty.
– Pääsin pelaamaan viiden ottelun jälkeen, mutta kesällä seuraan saapui Kenneth Höie. Omasta mielestäni minun olisi pitänyt saada jatkaa maalilla ja tuolloin tuli tunne, etten voinut enää jäädä. Mutta lähdössä ei ollut mitään katkeruutta seuraa kohtaan. Djurgården ei tee asioita tai päätöksiä, vaan ihmiset seurassa tekevät, Vaiho painottaa.
Vaiho teki vaikean päätöksen. Hän päätti jättää kotikaupunkinsa, rakkaan seuransa ja lähteä peliajan perässä muualle. Uusi pelipaikka löytyi länsirannikolta Göteborgista, kun kauden 2012 päätteeksi yllättävästi Allsvenskanista pudonnut GAIS värväsi Vaihon. Yllättävästi siksi, että vasta edellisellä kaudella Makrillit sijoittuivat Allsvenskanissa peräti viidenneksi.
Joukkuetta pidettiin yleisesti vahvana Superettaniin ja Vaihon hankinta maalille näytti siltä, että tulevaisuutta rakennetaan fiksusti. Paluu Allsvenskaniin oli vain ajan kysymys.
Huolimatta vahvasta pelaajaringistä ja Vaihon hyvistä otteista, ensimmäinen kausi päättyi pettymykseen, sillä GAIS jäi seitsemännelle sijalle, 15 pisteen päähän nousupaikoista. Eikä meno parantunut tulevilla kausilla, päin vastoin. GAISin nimi löytyi tulevina vuosina Superettanin sarjataulukon alemmasta keskikastista.
Huolimatta joukkueen heikosta menestyksestä, siirto Göteborgiin vaikutti olevan Tommi Vaiholle hyvä ratkaisu. Hän pelasi neljän vuoden aikana 118 ottelua, kahta vaille kaikki sarjaottelut. Ennen kaikkea hän pelasi hyvin, joka poiki kiinnostusta ulkomaita myöten. Ainakin italialaisen Leccen huhuiltiin olevan kiinnostunut maalivahdista. Mitään konkreettista ei kuitenkaan tapahtunut sillä rintamalla, ja Vaiho lähti Göteborgista kauden 2016 päätteeksi.
– Neljä vuotta Götebörgissa oli hienoa aikaa. Tyttäremme syntyi siellä ja tunnen kaupungin toiseksi kotikaupungiksi Tukholman ohella. Myös jalkapalloilullisesti se oli hyvää aikaa. GAIS-ajasta jäi todella paljon hienoja muistoja ja oli todella harmi, ettemme onnistuneet nousemaan Allsvenskaniin takaisin sinä aikana. Mutta toivottavasti GAIS nousee takaisin lähiaikoina!
Kaudeksi 2017 Vaiho palasi Djurgårdeniin, vaikka joukkueen maalilla seisoi Ruotsin entinen maajoukkuevahti Andreas Isaksson ja muitakin seuroja oli kiinnostunut maalivahdin palveluksista.
– Minulla oli muutamia muita vaihtoehtoja, mutta paluu Djurgårdeniin tuntui parhaalta vaihtoehdolta. Paluu tuttuun ympäristöön tuttujen ihmisten pariin tuntui hyvältä. Olin 15-vuotias, kun tutustuin Bosse Anderssoniin ja kun olin jutellut hänen kanssaan, oli päätös paluusta todella helppo tehdä. Tiesin että peliajan saaminen olisi haastavaa, mutta samanaikaisesti ajatus harjoittelemisesta ja pelaamista Ruotsin parhaan maalivahdin kanssa oli puoleensa vetävää – opin Isakssonilta todella paljon.
Vaiho otti tietoisen riskin peliajan suhteen tehdessään päätöksen paluusta kasvattiseuraansa. Vuosina 2017-18 peliaikaa tuli vain kymmenessä sarjaottelussa. Kauden 2018 päätteeksi Isaksson ilmoitti lopettavansa uransa, mutta jälleen kerran, Djurgården ei hakenut kakkosvahtia vaan suoraa Isakssonin korvaajaa. Tällä kertaa tuolle tontille löytyi Haugesundista Per Kristian Bråtveit.
Viime kauden alkupuoliskon norjalainen touhusikin tolppien välissä, mutta epävarmat otteet avasivat kesällä tien Vaiholle, eikä hän tällä kertaa jättänyt tilaisuutta käyttämättä.
Pelejä kertyi 20 kappaletta, joissa nollapelejä oli peräti 12 kappaletta. Tiukan puolustuksen avulla Djurgårdenin marssi jopa hieman yllättäen ensimmäiseen mestaruuteen sitten vuoden 2005. Hienosti maalilla pelannut Vaiho palkittiin kannattajien Årets Järnkamin-palkinnolla.
Hienosti menneestä loppukaudesta huolimatta, kilpailutilanne Vaihon ja Bråtveitin välillä on palannut tänä vuonna.
– Kausi alkoi vähän nihkeästi emmekä pelanneet kovin hyvin. Itse pelasin kauden kolme ensimmäistä ottelua, mutta sitten valmennus teki muutamia muutoksia ja vaihtoi pelaajia ja olin valitettavasti yksi uhreista. Mutta nyt olen ottanut ykkösvahdin paikan takaisin.
Suomen EM-kisapaikka ja varsinkin Anssi Jaakkolan loukkaantuminen aiheutti sen, että keskustelu kisajoukkueen maalivahtipaikoista nousi esille. Loukkaantumisia voi valitettavasti tapahtua ja tällöin voi olla, että kisakoneeseen nouseekin hieman yllättäviä nimiä. Voisiko yksi tällainen olla Tommi Vaiho?
– Hradecky ja Joronen ovat laatupelaajia ja selkeitä valintoja maajoukkueeseen, ja mielestäni Suomella on Ruotsia paremmat maalivahdit. Minulla ei ole Suomen passia tällä hetkellä, mutta uskon että se järjestyisi helposti, koska molemmat vanhempani ovat suomalaisia. Valitettavasti Palloliitto ei vain ole ollut missään yhteydessä minuun.
Mitä mieltä olet muuten suomalaista, mikä on suhteesi Suomeen?
– Suomalaiset ovat rehellisiä ja suorapuheisia. Minulla asuu paljon sukulaisia Suomessa; isoäiti ja serkkuja Oulussa sekä täti ja pari serkkua Porissa.
Seuraatko Veikkausliigaa yhtään ja olisiko mahdollista, että joku päivä pelaisit Suomessa?
– Seuraan Veikkausliigaa ja näen muutaman pelin vuodessa. Ikinä ei tiedä mitä tapahtuu, mutta ainakin tällä hetkellä viihdyn todella hyvin Djurgårdenissa.
Oltiinko Ruotsin maajoukkueesta yhteydessä hienosti sujuneen viime kauden päätteeksi?
– Ei.
Mikäli Suomi ja Ruotsi kohtaavat, kummalle maalle sydän sykkii?
– Aiemmin olisin sanonut Ruotsi, mutta vanhemmiten asia on muuttunut. Minulla on lapsia, joille puhun kotona suomea eikä omia juuriaan saa todellakaan unohtaa.
Kysyttäessä Markku Kanervalle ja Palloliitolle lähetettävistä terveisistä Vaiho naurahtaa:
– Olen mukava kaveri ja suhteellisen hyvä torjumaan palloja.
Vaihtoehtoja ei voi ikinä olla liikaa, joten toivotaan että sujuvasti suomea puhuvan ruotsinsuomalaisen terveiset menevät Rivelle saakka.
Lähteet:
https://www.expressen.se/sport/qs/tankte-ju-inte-att-jag-skulle-sta-i-en-guldstrid/
https://www.hbl.fi/artikel/den-har-gangen-far-vaiho-ga-pa-festen/
https://www.svenskafans.com/fotboll/Dif/146618
Kuvat: Tommi Vaiho
