Mestarien liigan kausi 2018-2019 on ollut upea. Kausi on sisältänyt upeita maaleja, Var-tuomarien tarkistukset, monta uskomatonta toisen osaottelun nousua, suurien kompastelua, nuoren Ajaxin sensaatiomaiset esitykset ja kaikkea, mitä maailman kauneimman lajin suurin seurajoukkueturnaus voi vain tarjota. Jäljellä on enää se kaikkein kihelmöivin – finaali.
Välierät olivat itselleni harvinaista herkkua, tavallaan. Neljän parhaan joukkoon eteni kolme kaikkien aikojen suosikkiseuraani ja Tottenham. Ajax, Liverpool ja Barcelona ovat kaikki paitsi ihailemani hyökkäävän joukkuepelin lipunkantajia, myös kuningas Jari Litmasen entisiä seuroja. Olinkin riemusta revetä kun turnauksessa alkoi olla vain “hyviä” joukkueita jäljellä.
Hyvin pian Barcelona – Liverpool-ottelun alettua alkoi kuitenkin hahmottua myös tilanteen kamaluus. Miten voi katsoa ottelua jossa toivoo kaikkien onnistuvan, eikä kenenkään epäonnistuvan? Tämä ottelupari meni kuitenkin loppujen lopuksi juuri parhain päin. Kummatkin voittivat kerran, pitivät nollapelit, tekivät hienoja maaleja, saivat kotiyleisönsä hurmioon, ja lopulta paremmin pelannut Liverpool jatkoi finaaliin. Toinen ottelupari olikin Ajax-fanille helpompaa seurattavaa, vaikka siinäkin tunteet heittivät kuperkeikkaa moneen kertaan, varsinkin jälkimmäisessä osaottelussa, kun nuoren tähtisikermän sankaritarina tyssäsi Lucas Mouran viimeisen lisäajan sekunnin osumaan.
Liverpoolilla laajuutta ja nälkää, Tottenham hitsautunut yhteen
Kaiken tämän draaman jälkeen meillä on kuitenkin englantilainen finaalipari, aivan kuten Eurooppa-liigankin puolella. Valta on siis ainakin hetkellisesti vaihtumassa takaisin Espanjalta Englannille. Kuten alustuksesta ehkä saattoi tulkitakin, olen finaalissa punaisten puolella. Liverpoolin kannattamisen olen saanut isältäni verenperintönä. Edellisestä “isokorvaisesta” alkaa olla jo aikaa, ja ottaen huomioon tämän upean Valioliiga-hopeaan päättyneen kauden, viime vuoden kirvelevän finaalitappion, Barcelonan huikean murskaamisen ja Jürgen Kloppin virheettömän hammasrivistön, pitäisin Liverpoolin finaalivoittoa jopa ansaittuna.
Nälkää ei Liverpoolin miehistöltä pitäisi ainakaan puuttua. Tällä kaudella Liverpoolilta on löytynyt kaivattua laajuutta rosterissa. Divock Origi, Georginio Wijnaldum ja Xherdan Shaqiri ovat paikanneet loistavasti pienistä vammoista kärsineitä tähtihyökkääjiä sekä nousseet muutenkin loppukaudella erittäin tärkeäksi osaksi joukkuetta. Viime vuoden finaalissa isoa kyseenalaista roolia ottanut Loris Karius on myös vaihtunut ehkä tämän hetken kuumimpaan veskariin Alisson Beckeriin, joten materiaalista ei pitäisi Liverpoolin voiton ainakaan olla kiinni.
Finaalissa on kuitenkin aina kaksi joukkuetta, ja kuten kaikki tiedämme ja olemme moneen kertaan huomanneet, yhdessä ottelussa voi tapahtua mitä vain. Tottenham Hotspur on yllättänyt ainakin minut kerta toisensa jälkeen sitkeydellään. Kuinka moni uskoi rehellisesti että Spurs pudottaa Manchester Cityn? Kuka uskoi että Lucas Moura tekee välierässä hattutempun Amsterdamin pätsissä? Pelkkä alkulohkosta jatkoon pääseminenkin tuotti Tottenhamille yllättäviä vaikeuksia. Silti he ovat taas Valioliigassa neljän sakissa ja lisäksi tavoittelemassa historiansa ensimmäistä Mestarien liigan voittoa.
Tottenhamin kauteen on mahtunut jos jonkinlaista tapahtumaa. Maalivahti Hugo Llorisin rattijuopumuskohu riepotteli joukkueen henkistä selkärankaa syksyllä. Tähtilaituri Son Heung-min joutui kesken kauden lähtemään edustamaan Etelä-Koreaa Aasian kisoihin, välttääkseen asepalvelukseen joutumisen. Uuden kotistadionin piti valmistua jo ennen kauden alkua, mutta rakennustöiden viivästyttyä Tottenham joutui pelaamaan vielä syyskauden kotiottelunsa Wembleyllä ja vaihtamaan uuteen stadioniin siis kesken kauden. Muun muassa näiden tapahtumien lisäksi tähtipelaajat Dele Alli ja Harry Kane ovat kärsineet loukkaantumisista kauden mittaan, ja Kanen pelaaminen Madridin finaalissa lienee vieläkin epävarmaa. Kevätkaudella Valioliigassa tuli takkiin niin Burnleylta, Southamptonilta kuin Bournemouthilta.
Kaikista vaikeuksista huolimatta Spurs on raivannut tiensä Mestarien liigan finaaliin. Sen täytyy kertoa jostakin. Joukkuepeleissä puhutaan usein siitä, miten juuri vaikeudet hitsaavat joukkueen yhteen, joten Tottenhamin nipun luulisi olevan melko tiukkasti yhteen hitsautunut, ja valmentaja Mauricio Pochettino lienee päähitsari, tai ainakin työnjohtaja.
Lukuisten kysymysten finaali
Luvassa on varmasti trillerimäisen huikea finaali. Itseäni jännittää myös kauden mittaan kaverin kanssa käyty tekstiviestien vaihto. Muistan luvanneeni kaverille jotain, jos Tottenham voittaa joko Valioliigan tai Mestarien liigan; en vain muista mitä lupasin ja kuinka paljon. Kaikki toivoni on “The Redsissä”.
Mutta miten Liverpoolin peli lähtee sykkimään Espanjan auringossa ilman Anfieldin täyttä tukea? Liverpoolilla oli vaikeuksia Mestarien liigan vierasotteluissa, varsinkin alkulohkossa. Tottenham on tottunut pelaamaan “Wembleyn vieraskentällä” jo melkein pari kautta. Onko viime vuoden finaalipeikosta Liverpoolille enemmän hyötyä vai haittaa? Millä kokoonpanolla ja taktiikalla Tottenham lähtee vastaamaan Kloppin “kiimaprässiin”? Kuka nousee sankariksi kuka mahdollisesti antisankariksi?
Tämä kaikki selviää seuraavassa jaks…Siis lauantaina 1.6.2019.
