Iloa ja intohimoa – näillä sanoilla on usein kuvailtu derbyä Real Sociedadin ja Athletic Bilbaon välillä. Ottelua kutsutaan myös ystävälliseksi derbyksi, koska joukkueiden kannattajat tapaavat viettää koko ottelupäivän yhdessä. Katsomossa tulee suurella varmuudella olemaan sunnuntainakin paljon kannattajia, jotka seuraavat peliä vihollisen seurassa.
Baskimaan derby (baskiksi ”Euskal Derbia”, espanjaksi ”derbi Vasco”) pelataan Bilbaon ja Donostia-San Sebastiánin kaupunkien välillä. Kaupungit ovat omien provinssiensa Gipuzkoan ja Bizkaian pääkaupungit. Joskus puhutaan myös AP-8-derbystä, sillä kyseinen valtatie yhdistää nämä kaksi kaupunkia.
Seurojen ensimmäinen kohtaaminen tapahtui jo huhtikuussa 1909, minkä jälkeen ne ovat kohdanneet toisensa 181 kertaa eri kilpailuissa. Athletic on niskan päällä keskinäisissä otteluissa 76 voitolla Realin 57 vastaan. Syksyn ottelun vei nimiinsä Athletic voitettuaan kotikentällään 2-0, Iñaki Williamsin ja Raúl Garcian maaleilla.
Baskimaan seurat ovat tunnettuja erittäin hyvin toimivasta pelaajakehityksestä. Athletic saa yleensä suuremman huomion, koska seura palkkaa edelleenkin pelkkiä Baskimaan pelaajia joukkueeseen. Real toimi pitkään rakkaan naapurinsa tyyliin, kunnes 1980-luvun loppupuolella heitti tämän aatteen roskakoriin ja alkoi rekrytoida myös muita pelaajia.
Real Sociedad erottuu edukseen, kun verrataan joukkueiden tällä kaudella käyttämien pelaajien keski-ikää. La Realin keskiarvo on 25,4 vuotta, mikä on koko La Ligan nuorin keskiarvo. Athletic on vuorostaan liigan viidenneksi nuorin joukkue 27,2 vuoden keskiarvolla.
Toinen mielenkiintoinen tilasto on seuran omien kavattien osuus tämän kauden joukkueissa. Tässä kisassa Athletic vie voiton 48,9 prosentilla, mikä on Celta Vigon rinnalla koko La Ligan kovin lukema. Real löytyy sijalta neljä 36 prosentin osuudella seuran omia kasvatteja.
Realin ja Athleticin arvoista ja pelaajakehityksestä voisi kirjoittaa monta pitkää artikkelia, mutta itse haluan nostaa esiin muutaman seikan, jotka tekevät tästä otteluparista hyvin erityisen.
Ikurriña-derby
5. joulukuuta 1976 pelattu derby on yksi ikimuistoisimmista otteluista tämän otteluparin historiassa. Syynä tähän ei suinkaan ole La Realin 5-0 voitto. Ei, tuo derby on ansainnut paikkansa historiassa, koska silloin tapahtui jo ennen ottelun alkua jotain ennennäkemätöntä. Tästä syystä ottelu tullaan aina muistamaan ”Ikurriña-derbynä”.
Tuon päivän tapahtumat olivat Realin keskikenttäpelaaja Josean de la Hoz Urangan aikaansaannos. Uranga oli kiihkeä baskinationalisti.
Baskimaan lipun, Ikurriñan, käyttö oli tuolloin vielä kiellettyä, vaikka diktaattori Francon kuolemasta oli kulunut jo vuosi. Uranga halusi saada vauhtia lipun laillistamiseen sen oltua kielletty Espanjan sisällissodan lopun jälkeen.
Hänen suunnitelmansa oli hyvin yksinkertainen. Hän halusi saada rakastamansa Real Sociedadin sekä paikallisvastustaja Athletic Club Bilbaon pelaajat yhdessä kantamaan Ikurriñan kentälle ennen ottelun alkua. Teoriassa tämä oli yksinkertaista, mutta käytännössä paljon monimutkaisempaa.
Ensimmäinen ongelma oli löytää Ikurriña. Koska liput olivat kiellettyjä, niitä ei voinut ostaa mistään kaupasta, eikä hän voinut myöskään tilata sellaista lipuntekijältä. Onneksi hänen siskonsa, Ane Miren, oli taitava ompelija, joka lupautui ompelemaan hänelle kielletyn lipun.
Ottelupäivänä Uranga piilotti lipun pelikassiinsa lähtiessään kohti Real Sociedadin vanhaa Atocha-stadionia San Sebastiánissa. Saatuaan lipun turvallisesti stadionin sisälle hän antoi sen joukkueensa kapteenille Inaxio Kortabarrialle, joka oli mies, jonka käsissä lippu tultaisiin esittelemään ottelun yleisölle ennen ottelua.
Kortabarria etsi käsiinsä Athleticin kapteenin, José Ángel Iribarin, kysyäkseen, lähtisivätkö Athleticin pelaajat mukaan tähän tempaukseen. Iribar suostui pyyntöön, mutta vain jos pelaajisto tekisi tästä yhdessä yksimielisen päätöksen.
Iribar muisteli El Paisin haastattelussa 2011: ”Jos yksikään pelaaja pukukopissa olisi vastustanut ideaa, syystä riippumatta, emme olisi tehnyt sitä”. La Realin kapteeni varmisti myös omalta joukkueelta, että kaikki hyväksyisivät tulevan mielenilmauksen.
Tämän eleen ei ollut tarkoitus osoittaa tukea baskinationalismille, vaan sen tarkoitus oli yksinkertaisesti otta kantaa Baskimaan lipun laillistamisen puolesta. Lippu oli suunniteltu jo 1894, ja symboli haluttiin saada takaisin Baskeille. Nopean keskustelun jälkeen kaikki pelaajat tukivat yksimielisesti ajatusta ja hetkeä myöhemmin joukkueet marssivat kentälle kapteenien pitäessä Ikurriñaa ylhäällä.
Poliisit sallivat tämän lainvastaisen liputuksen. Tämä oli suuri askel matkalla lipun laillistamiseksi. Pelaajat tiesivät hyvin, että heidän asemansa jalkapalloilijoina sekä heidän seurojensa sosiaalinen ja historiallinen status sallisivat heille etuoikeuden toteuttaa mielenilmauksen. Kuten Real Sociedadin Roberto López Ufarte selitti samassa El Paisin haastattelussa 2011: ”Ei vaikuttanut todennäköiseltä, että he voisivat tehdä jotain kahdelle näin tunnetulle jalkapallojoukkueelle.”
Ufarte oli oikeassa. Poliisi ei reagoinut.
Uranga yritti tämän jälkeen viedä lippu turvaan pukuhuoneeseen, mutta nyt poliisit toimivat ja takavarikoivat lipun yleisen turvallisuuden nimissä. Lippu ei onneksi kadonnut mihinkään, vaan on tänäkin päivänä kaikkien nähtävillä Real Sociedadin museossa.
Itse ottelussa Real Sociedad otti historiallisen 5-0-voiton, mutta yleisö tulisi muistamaan ottelun toisesta syystä. Jopa Iribar, Athleticin maalivahti, joka joutui kaivamaan pallon omasta verkostaan viisi kertaa, muistaa ottelua omana suosikkiottelunaan juuri Ikurriña-episodin ansiosta.
Espanjan lehdistö oli tuolloin vahvasti sensuurin alla, ja tulisi olemaan joulukuuhun 1977 asti, joten ottelun tapahtumista ei juuri kerrottu seuraavan päivän lehdissä. Mundo Deportivossa asia mainittiin, mutta Marca, ABC, La Vanguardia ja El Pais eivät maininneet asiaa omissa raporteissaan.
16. tammikuuta 1977 useat Baskimaan pormestarit pyysivät Ikurriñan laillistamista ja vahvan lobbaustyön jälkeen Espanjan keskushallinto hyväksyi pyynnön myöhemmin. Tuolloin, 25.1.1977, lippu nostettiin ensimmäistä kertaa sodan jälkeen Pamplonan kaupungintalon salkoon.
Bertso derbi – kuin seurojen välinen rap battle
Bertso derbissä esiintyy kuusi bertsolaria, kolme Athleticin kannattajaa ja kolme Realin kannattajaa. Athleticin bertsolarit eli bertso-laulajat pukeutuvat punavalkoraitaisiin paitoihin ja Realin kannattajat sinivalkoraitaisiin. Toisen seuran kannattajat aloittavat laulamalla humoristisia bertso-loukkauksia vastustajilleen, jonka jälkeen tulee vastustajien vuoro vastata ja pistää paremmaksi.
Suulliset elementit ovat periytyneet baskikulttuurissa, etenkin bertsolaritzassa, bertso-laulun taiteessa. Bertsolarit laulavat yleensä duettona, valitsevat aiheen ja laulavat jakeet vuoron perään. Teemassa on pysyttävä ja oltava niin nokkela ja taitava kuin mahdollista. Käytetyt sävelmät lauletaan yleensä hitaalla tempolla ja niissä on pitkät säkeet, mikä vaikeuttaa asioita – laulajan on mitattava kaikki huolellisesti mielessään ja valittava oikea riimi. Bertsolarit kehittävät yleensä aiheita, jotka ovat enemmän tai vähemmän iloisia tai koomisia.
Ammattimaiset bertsolarit esiintyvät yleensä erilaisissa juhlallisuuksissa, illallisilla, tavernoissa ja muissa vastaavissa. Näissä tilaisuuksissa esiintyessään he improvisoivat tilaisuuteen sopivia riimitettyjä säkeitä. Nuoret tai nuorisoryhmät osallistuvat myös bertso-improvisaatioihin baareissa sekä juhlissa ja tapahtumissa.
Bertso derbi vetää tyypillisesti teatterin täyteen yleisöä kuuntelemaan ja nauramaan esityksille. Suurimmalla osalla on jommankumman joukkueen värit yllään.
Lopuksi siirrytään lähimpään ravintolaan syömään ja juomaan ennen kuin siirrytään yhdessä stadionille.
Lähtökohdat otteluun
Real Sociedad on sarjataulukossa sijalla 8. Viihdyttävä pelitapa on tuonut 22 pelistä kymmenen voittoa ja neljä tasapeliä. La Realin peleissä voisi hyvin olla maalitakuu, maaleja on tehty 37 ja päästetty 30.
Athletic löytyy sijalta 9, voittoja on 7 ja tasapelejä peräti 10. Ottelut ovat olleet varsin vähänmaalisia, mistä kertoo 22 tehtyä ja 17 päästettyä maalia.
Real Sociedad – Athletic Bilbao, sunnuntaina 9.2. klo 15.00, C More.
